keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Murheita taas ja miettimisiä

Kesä toi taas uudet murheet. Äitini, 83v, on taas huonompana, sairaalassa tällä hetkellä. Hengitys ei pelaa kunnolla, keuhkot ja sydän huonossa kunnossa. Lääkärin mielestäkään ei selviä enää kotona ilman apuja ja uutta happilaitetta ei äiti tahdo hyväksyä, vaikka sen tarvitsisi vaikean keuhkotilanteensa (pitkälle edennyt keuhkoahtaumatauti) vuoksi. Kävin pari päivää sitten vuorokauden reissun äidin luona, mutta varpaillani olen milloin pitää lähteä uudestaan ajelemaan tuo 300 kmn (yhteen suuntaan) matka.

Muutakin murhetta riittää. Ihmissuhdekiemuroita, perin kimurantteja sellaisia, ja perjantaina olisi omiin tutkimuksiin meno - sain ajan siirrettyä alkukuuhun oireiden lisääntymisen vuoksi.

Tänään on mieheni ja minun hääpäivä. Kävin aamulla haudalla sytyttämässä kynttilän ja viemässä kauniin ruusun. Perjantaina vien sitten kesäkukat haudalle, nyt on vielä ollut kovin kylmiä öitä, kukat voivat paleltua.

Ruohonleikkurit eivät toimi ja heinä kasvaa kohisten. Hohhoijjaa. Pikkumurhe, mutta yksi muiden rinnalla.

2 kommenttia:

  1. Toivon että ongelmat ratkeaisivat mahdollisimman hyvin että murheiden keskellä tapahtuisi hyviäkin asioita. Voimia ja hyvää onnea tutkimuksiin. A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, monenlaista on nyt ilmassa, jospa jostakin päästä helpottaisi. Onneksi on myös paljon hyvää elämässä, sillä jaksaa eteenpäin!

      Poista