torstai 8. helmikuuta 2018

Täällä edelleen

Kyllä minä edelleen olen olemassa, vaikka en ole blogejani päivitellyt. Talvi on mennyt vuoroin Lapissa, vuoroin kotona oleillen. Talon kanssa mennyt suht hyvin, vaikka talvea pelkäsin.

Vähän yli vuosi miehen kuolemasta. Henkisesti olen jo pikkuisen enemmän vahvoilla. Enää en joka ilta rukoile omaa kuolemaani, sen verran sisältöä tullut uudelleen elämään. Ikävä on kuitenkin edelleen kova. Itkukin melko herkässä. Jokin stressi minua kalvaa, sillä iho reagoi, aivan kuten välittömästi mieheni kuoleman jälkeen. Onhan tässä monenlaista mietittävää.

Sen olen päättänyt, että talon pidän. Vaikeuksista ja työmäärästä huolimatta. Tämä on koti.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla sinusta ja siitä, että elämä alkaa kantaa. Olen pitkään seurannut kiinnostavaa blogiasi -sekä tätä että myös toista - ja elänyt mukana, vaikka en olekaan kommentoinut.

    Paljon voimia ja aurinkoa päiviisi! Talosi ja kotisi on kaunis, lämmin ja tunnelmallinen. Se kannattaa varmasti pitää niin kauan kuin ikinä mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kun kommentoit. Koti on koti ja täynnä ihania muistoja...

      Poista