maanantai 14. elokuuta 2017

Itkuksi meni taas

Olen viime viikkoina itkenyt valtavasti, useita kertoja päivässä. Epäilen, ettei tämä ole ihan normaalin surun mukaista. Pitänee ottaa yhteyttä terveyskeskukseen.

Tänään päätin tomerana aloittaa miehen tavaroiden kasaamisen, keräämällä hävittämistä varten apteekkiin miehen lääkkeet. Ensimmäiseksi osui käteeni epilepsialääkepurkki ja itku tuli heti. Kaikki sairauden vaiheet alusta loppuun kertautuivat mielessä.
En ymmärrä miten saan hänen vaatteensa kerättyä pois. Työvaatteet ja saappaat ovat edelleen kuistilla, kaikki muut vaatteet komeroissa. Viimeisellä ambulanssireissulla sairaalaan keräsin kassiin hänelle vaatteita, silmälasit ja kengät. Tavarat ovat edelleen kassissa. Tiedän, että elämän pitäisi jatkua ja minun päästä eteenpäin, on vaan niin kovin vaikeaa päästää irti!

4 kommenttia:

  1. Hei Jaana!
    Otan osaa suuruusi. Menetin itse rakkaan omaisen muutamaa kuukautta aiemmin kuin sinä. Kirjoituksistasi päätellen olemme käyneet läpi paljon samoja tuntemuksia. Vaatteiden ja tavaroiden poistaminen oli minullekin todella kova paikka. Suru on ollut seurana kohta vuoden ja nyt voin todeta, että kyllä se taitaa vähitellen helpottaa. Ikävä ja kaipaus ovat ennallaan, mutta jotenkin tähän tilanteeseen alkaa vähitellen tottua. Itku tulee minullakin päivittäin vieläkin, joskus usemman kerran päivässä, mutta ei kai se haittaa. Jos epäilet jaksamistasi, avun hakeminen voisi olla ihan hyvä ajatus. Onko seudullasi tarjolla esimerkiksi seurakunnan järjestämiä sururyhmiä? Lämpimiä ajatuksia ja voimia sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle <3 ! Olen menossa seurakunnan sururyhmään, jos se alkaa nyt syksyllä ja toki käyn hakemassa apua tksta tarvittaessa. Ja onneksi on ystäviä, jotka jaksavat tukea <3.

      Poista