perjantai 12. toukokuuta 2017

Mietteitä

Kävin äitini luona parin päivän reissulla. 300 kmn yhdensuuntaisella matkalla ennättää ajatella monenlaista. Mietteet pyörivät edesmenneessä aviomiehessä ja mm siinä, että pitäisikö hänen tavaroitaan alkaa pikkuhiljaa pakata pois. Kotona on nimittäin kaikki hänen tavaransa hammasharjaa myöten niillä sijoilla mihin hän itse ne jätti. Lääkkeet pitäisi viedä apteekkiin, poistaa ne käytetyt hammasharjat ja siirtää vaatteet kaapeista laatikoihin mahdollista myöhempää hävittämistä varten. Tarkoituksenani on polttaa hänen vaatteensa, sillä en halua, että kukaan muu käyttää niitä. Paperit ja laskut pitäisi myös säilöä laatikoihin ym. Raskas työ on edessä, mutta minun on jatkettava elämääni, enkä voi kodista tehdä museota, vaikka haluaisinkin. Uskon, että mies ei pääse vapaaksi, jos en päästä hänestä irti. Sormukset otin pois sormesta, ajatuksena teettää niistä muistosormus tai säilyttää ne kaapissa sellaisenaan. Enhän ole enää naimisissa, kuolema on meidät erottanut. Kyyneleet virtaavat, kun näin ajattelen, mutta jotta jaksaisin itse elää, on päästettävä irti. Mies säilyy kuitenkin ikuisesti sydämessäni, sieltä ei hänen paikkaansa vie koskaan kukaan, hän oli elämäni suuri rakkaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti