sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kummallinen kevät

On kuin luontokin surisi mieheni poismenoa. Kevät on ollut kummallinen. Tänään on Vappuaatto, viime yönä on satanut lunta. Lisää. Sitä on ennestäänkin valtavat kinokset ja pelloillakin montakymmentä senttiä. Viime Vappu oli lumeton, saimme nauttia kahvit pihakeinussa. Nyt ei keinuun lumivallien vuoksi edes pääse. Pitäisi tehdä polku kiikulle, että saisi siellä välillä istahtaa.
Nukun edelleen lääkkeiden voimalla. Menen nukkumaan iltakahdeksalta ja herään aamukuudelta. Yöt ovat rauhattomia, koska kissa häiriköi ihan urakalla ja haluaa jossain vaiheessa aamuyötä uloskin. No, levon saan kuitenkin. Aamut ovat varhaisen heräämisen vuoksi pitkiä ja hitaita, monesti olen kahdeksaan mennessä jo syönyt aamupalan, siivoillut ja istunut pitkän tovin tietokoneella. Aamulla kestän paremmin eron tuskan ja ahdistuksen, itkunkin - siksi mieluummin valvon aamulla kuin illalla. Illat ovat sangen raskaita ja täynnä kaipuuta. Miehen kuolemasta on nyt vajaa 15 viikkoa. Ikävä on valtava.

2 kommenttia: