sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kummallinen kevät

On kuin luontokin surisi mieheni poismenoa. Kevät on ollut kummallinen. Tänään on Vappuaatto, viime yönä on satanut lunta. Lisää. Sitä on ennestäänkin valtavat kinokset ja pelloillakin montakymmentä senttiä. Viime Vappu oli lumeton, saimme nauttia kahvit pihakeinussa. Nyt ei keinuun lumivallien vuoksi edes pääse. Pitäisi tehdä polku kiikulle, että saisi siellä välillä istahtaa.
Nukun edelleen lääkkeiden voimalla. Menen nukkumaan iltakahdeksalta ja herään aamukuudelta. Yöt ovat rauhattomia, koska kissa häiriköi ihan urakalla ja haluaa jossain vaiheessa aamuyötä uloskin. No, levon saan kuitenkin. Aamut ovat varhaisen heräämisen vuoksi pitkiä ja hitaita, monesti olen kahdeksaan mennessä jo syönyt aamupalan, siivoillut ja istunut pitkän tovin tietokoneella. Aamulla kestän paremmin eron tuskan ja ahdistuksen, itkunkin - siksi mieluummin valvon aamulla kuin illalla. Illat ovat sangen raskaita ja täynnä kaipuuta. Miehen kuolemasta on nyt vajaa 15 viikkoa. Ikävä on valtava.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Hymni rakkaudelle

Kävin teatterissa katselemassa/kuuntelemassa Susanna Haaviston Edit Piaf -esitystä. Kävin henkilökohtaisesti kiittämässä laulusta Hymni rakkaudelle ja sain hyvin lämpimän vastaanoton. Hieno taiteilija. Mutta tuon laulun sanat suomennetussa versiossa (en tiedä mitä ovat ranskaksi) ovat niin kohdalleni osuvat ja sydämeeni käyvät. "Kuolleen pois jos sinun kuulisin ....mitäs tuosta, yhteen jäämme, minähän myös kuolisin. Meidän niin on koko avaruus, aikaa niin on iankaikkisuus. Rakastamme, tuohan riittää, Luoja meidät yhteen liittää." Itkin teatterissa ja itken joka kerta, kun kappaleen kuuntelen. Lohduttava, ihana laulu.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Suru

Suru ei kysy saako se tulla, se tulee, kun sen aika on.
Et voi panna sille vastaan, se voittaa joka väittelyn.
Suru valtaa mielen ja ruumiin, se asuu sydämessä ja päässä, koko vartalosi tärisee sen voimasta.
Suru virtaa kyynelissä, se täyttää silmät ja katseesi. Surua et voi piilottaa.
Suru tulee uniisi ja hämärtää päiväsi. Arkiaskareesi teet surun sumentamana.
Kun luulet, että suru on jo helpottanut, se tulee entistä vahvemmin ja vie sinut mukanaan.
Suru on asettunut sieluusi.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kun ei halua luopua

Tämä tunne, kun ei mistään miehen omasta halua luopua! En halua myydä autoa, en moottorikelkkaa. Niin täynnä muistoja. Ja jotakin noille on kuitenkin tehtävä, ehkä otan kelkan vain pois rekisteristä ja auton pidän itsellä, ainakin jos en saa kunnon hintaa. Millään polkuhinnalla en ala hyvää autoa myymään. Myyn mieluummin oman pikkuautoni... Eivät nuo maalliset tavarat tuo miestä takaisin, mutta melkoisen surutyön teen niidenkin kohdalla. Voi kun olisi joku viisas, joka neuvoisi mitä tehdä!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Käytännön asioita itkun kera

Tänään olen puhunut puhelimessa ja hoitanut käytännön asioita. Perunkirjoitukset on tehty ja talokinhan jää minulle. Nyt on aika siirtää nimiini sähkö- ja vesisopimukset, vakuutukset ym. Itkun kanssa olen näitä asioita soitellut, kun tuntuu niin rankalta ja lopulliselta. Ikävä on valtava. Haluaisin vain kuolla ja päästä mieheni luo ja silti on pakko jaksaa hoitaa nämä asiat. Miehen auto on pakko myydä, vaikka en haluaisi. Se on niin iso, etten saa sitä ajettua talliin. Pitäisin sen muuten itselläni. Niin paljon rakkaita muistoja siihenkin liittyy. Voi kuinka onnellinen olin aina, kun näin sen keulan kääntyvän kotikujalle miehen tullessa kahden viikon työkeikalta kotiin. Voi kun saisi ne ajat takaisin!

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Peloista

Minulla on muutamia pelkoja, joista mm yksi koskee muurahaisia ja yksi äänestämistä. Tänään selätin näistä kahdesta toisen ja kävin äänestämässä kuntavaaleissa, tosin ystävien rohkaisemana. Katsotaan miten käy muurahaispelon kanssa, kun kesä taas tulee.... On se järjetöntä, että pitää pelätä jotakin äänestämistä. Mutta ne katseet, jotka kohdistuu vain ja ainoastaan sinuun, kun astut äänestystilaan, voi jestas! Nyt ei ollut enää edes mies tukena, että olisi voinut hänen selkänsä taakse piiloutua. No, hyvin meni onneksi. En kompuroinut ja muistin ottaa kolikonkin lipaskeräykseen. Hyvä minä!