sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Höh taas

Pitihän se joku vaiva taas tulla. Miehellä selkä vintturassa ja kipeä, kun kaivoi pari päivää ojaa. Nyt se sillä kipeällä selällään puhdistaa talon rännejä. Yskiikin se kovasti. Taas saa kantaa huolta. Ja kun se ei lepäile millään. Tekee pahaa katsoa, kun haukkoo henkeään ja puuskuttaa. Mutta keuhkoja kuulemma pitääkin treenata ja hengästyä pitäisi joka päivä. Näin hän vakuuttelee ja jatkaa hommiaan hetken huilailtuaan.

Minun pitäisi saada matalarunkopyörä. Pyöräily sujuu minulta ihan hyvin, mutta jalan nosto rungon yli on vaikeaa, kun keinopolvi ei kunnolla taivu. Meinaan joka kerta takertua runkoon ja kaataa pyörän, kun lopetan pyöräilyn. Matalarunkopyörä olisi varmaankin oikea ja paras ratkaisu ko ongelmaan. Selkänikin pitäisi luuduttaa. Olin menossa jo selkäleikkaukseen, kun mieheltä löytyi keuhkosyöpä ja se sivuutti kaiken muun. Jalkani puutuvat kävellessä ja seisoskelussa. Siksi on hankala välillä kaupassakäyntikin. Isot marketit ovat ihan hirveitä, jalat puutuvat ja lakkaavat kantamasta jo puolivälissä. Sitten horjun tönkköjaloilla johonkin hyllyn luo ja kumarrun muka katselemaan alahyllyjä. Kumarrus nääs vapauttaa hermopinteen ja jalkojen puutuminen helpottuu. Kerroin tästä ongelmasta tk-hoitajalle. Hän ehdotti rollaattoria. En tasan halua sitä laitetta. Olen muutoin jaloistani hyvinkin ketterä ja tasapainoni on hyvä. Ei vielä rollaa minulle tässä vaiheessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti