torstai 24. syyskuuta 2015

Menieren tauti

Kylläpäs se miehen korvien tinnitus, humina, äänien särkyminen, paineen tunne korvissa ja kohtauksittainen huimaus ja pahoinvointi on selvästi Meniereä, näin korvapolilla todettiin. Diagnoosin saamiseksi pitää kuitenkin olla kuulonalenemaa käyrällä todistettuna kohtauksen välittömässä läheisyydessä. Nyt sitten pitää olla valmiina soittelemaan terveyskeskukseen, jos/kun seuraava kohtaus tulee. Lääkitys kuitenkin aloitettiin jo. Tosin mies on ennenkin noita samaisia lääkkeitä kuurin syönyt, ainakaan silloin ei vaikutusta huomannut. Liekö sitten syynä se, että hän ei lääkkeiden syöntiä jatkanut kovin pitkään.

Vaikka diagnoosi on melko varma, laittoi korvalääkäri kuitenkin lähetteen pään magneettikuvaukseen muiden syiden poissulkemiseksi. Sairastetun syövänkin vuoksi. Hyvä niin!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Syyskuulumisia

Eilen tuli miehelle kutsu kontrolliin! Pitänee uskaltaa jo alkaa ajatella, että syöpä tosiaan olisi nyt voitettu, sillä seuraava aika keuhkopolille on vasta tammikuun lopulla 2016 ! Sairauslomakin loppuu jo vuoden vaihteessa, joten tässä pitää alkaa orientoitua takaisin työelämään! Tosin sitä työhönpaluuta on aika vaikea vielä kuvitella, sillä mies on edelleen melko heikossa kunnossa, mitä asiaa on pahentanut tiuhaan tulleet Meniere-kohtaukset (tai joita niiden oletamme olevan, korvapolille mennään asiasta ottamaan selvää ensi maanantaina) ja viime päivinä vaivannut noidannuoli, joka sekin on hidastanut melkoisesti menoa! Miehelle piti myös tulla työkyvyn selvitykset ja sydän- ja keuhkorasitustestit ennen töihinpaluuta, niistä ei kuitenkaan ollut kontrollikutsussa mainintaa, joten pitänee niistä vielä kysellä polilta jossain vaiheessa syksyä! Mutta sinänsä näyttää asiat nyt siis hyvältä!

Minä kävin toissapäivänä mahalaukun tähystyksessä. Vatsahaavahan sieltä löytyi taas! Kotiläksyksi tuli uusi mahansuojalääke ja kehotus pysyä erossa tulehduskipulääkkeistä, mikä onkin sitten selkäpotilaalle melkoinen komento, kun korvaavia, yhtä tehokkaita lääkkeitä ei ole osoitettu tilalle! Kuulemma pitää lääkeasiasta keskustella omalääkärin kanssa - minkä ihmeen omalääkärin, kun joka kerta on eri ihminen, jonka kanssa asioi ???!!! No, kahdeksan viikon päästä pääsen sitten kontrolliröyhtäilemään, toivotaan, että kipuoireet alkavat siihen mennessä hellittää. Tähystyslääkäri aikoi myös laittaa omalääkärille suosituksen, että ylävatsani ultrattaisiin varmuuden vuoksi, niin kummalliset ovat vatsaoireeni kipuineen ja turvotuksineen, ja kyllähän mielessä kummittelee myös isäni sairastama maksasyöpä, johon hän lyhyen taistelun jälkeen menehtyi.

Takana on rankka puolivuotinen, ja väsyneitä olemme sairaalareissuista ja huolehtimisesta, mutta miehen paraneminen on nyt kuitenkin se tärkein, odotettu ja rukoiltu uutinen! Siitä olemme äärettömän kiitollisia ja onnellisia!