tiistai 9. kesäkuuta 2015

Olkoon tämä nyt sitten johdanto, ennakkonäyte tuli jo

Reilu viisikymppinen kehäraakki mummu täällä kirjoittelee elämän suuria ja pieniä. Elän unelmaelämää maalla mieheni ja kissamme kanssa. Eläkkeelle jäin 47-vuotiaana, syistä joita en haluaisi ajatella, mutta varmaan ne jossakin vaiheessa tulevat teksteissä esiin. Olen siis kehäraakki, loppuunkulunut, mutta aika-ajoin huollettu. Vähän mieleltänikin, mutta ainakin nyt kropalta. Varaosia löytyy ja lisää tulisi, kun antaisin laittaa. Selkä olisi pitänyt tänä keväänä luuduttaa, mutta juuri nyt en moiseen jouda, sillä mieheltä löytyi keuhkosyöpä. Keuhkopuolikkaana se hoitelee kotihommia kanssani, yksi lohko vietiin pari kuukautta sitten. Jatkosta saanemme lähiaikoina kuulla lisää. Arkeen kuuluu kotielämää maalla omien peltojen keskellä, poronhoitoalueen sisäpuolella, unelmapaikassa, johon muutimme kolme vuotta sitten. Kaupungissa lähemmäs sadan kilometrin päässä asustaa kaksi aikuista lastani puolisoineen ja toisella poikueessa kaksi mummunkultaa pikkupoikaa. Harrastan kotitöiden lisäksi ikääntyneiden liikuntaa (heh), sisustamista oman maun mukaan - välillä hyvän maun rajamailla, ja pihan- ja puutarhanlaittoa (erityisansiot kristallikruunujen ripustelussa pitkin pihaa). Kauniit vanhat tavarat ja huonekalut lumoavat - en siis voi vastustaa niitä, ja niitähän kertyy! Autossa kuuntelen stereoista täysillä (hanat kaakossa ja tyrät rytkyen, niinkuin ruukataan sanoa)virsiä tai suomipopin aamulypsyä. Telkkarista katselen lähinnä uutisia ja propagandaa. Ja dekkarisarjoja. Unelmana on saada elää ja olla öllöttää, kaikenlaista kivaa touhuten, niinkuin tähänkin asti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti