sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Lääh, puuh!

Puoli tuntia nurmikon leikkuuta koneen perässä kävellen, täysissä hyttysentorjuntapanssareissa (miehen kumpparit, maastopuku, hanskat ja hyttyslakki - ja näistä huolimatta hyttyset ja mäkäräiset on syöny mua joka paikasta!), ja olen aivan puhki!!!! Tukka ja vaatteet märkänä hiestä ja hiki valuu kasvoilla edelleen, vaikka olen jo sisätiloissa ja jo kolmesti pessyt kasvoni kylmällä vedellä!!!! Jokin tässä märässä, hyttysrikkaassa kesässä saa minut ajattelemaan, että muutan kyllä Kemiin asfalttiviidakon puliukkoyksiöön loppukesäksi (yksiöitä ja kaksioita myynnissä kaupungin laitamilla reilulla kymppitonnilla)!!!! Pitäisi jaksaa ottaa vielä tälle päivälle toinen samanmoinen huikonen ja mennä perkaamaan sammaleen ja rikkaruohojen täyttämät kukkapenkit. Ihan hirveesti ei innosta, ainakin pitää ensin saada kunnon päiväkaffet! Mies sanoo, että minun hikistymiseni ja väsähtämiseni ongelman ydin on siinä, että minun pitää aina tehdä kaikki mahdollisimman nopeasti ja äkkiä - suomennettuna varmaankin kyse on siitä, että yritän olla satasen pikajuoksija kuulantyöntäjän kropassa. Räjähtävää voimaa on, mutta se voima loppuu jo kisan alkumetreillä! Mies sensijaan tuolla ulkona ajelee ihan tyynenä ruohonleikkuurattorillaan. Jos minä olen kuulantyöntäjä, hän on sitkeä maratoonari! Ihmeellistä sinnikkyyttä tuolla mun miehellä <3!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti